hjhaapakoski.1G.fi

Perjantai 20.04.2012 >> Kevään kintaalla

Kelit vaihtelee jälleen kuin vanhoissa hyvissä Weckmanin mainoksissa. Vaihdoin siniseen ranskalaiseen unelmaani kesäpallot alle, mutta jännittää edelleen putoaako kelit takaisin pakkaselle ja sataako vielä lunta. Tämän sanottuani Pernontiellä tulee pian vastaan poroja ja pakkasukko lumityttöineen. Silloin lienee hyvä aika jättää auto valot päällä tienposkeen ja lähteä lähikippolaan laulamaan tsingiskaania.

Perheen nuorimmainen sai kasteen ja nimen pääsiäis- sunnuntaina - Iina Amelie. Vietimme samalla Atten ja Ellan syntymäpäiviä ja vieraaksi oli kutsuttu lähimpien sukulaisten lisäksi myös serkkutytöt- ja pojat. Juhlat olivat leppoisat ja tunnelmalliset ja muistuttivat paljon oman lapsuuden perhejuhlia. Siskojeni ristiäisiä tai ainakin mitä itse niistä muistan. Onhan viimeisimmästä aikaa jo melkein 22 vuotta.

Kuvailut ovat jääneet jälleen hieman vähemmälle työkiireiden vuoksi ja pääkoppaan on ehtinyt kasautua kaikenlaista ajatusta ja ideaa valokuvaukseen liittyen. Valojen kanssa olisi ajatusta räiskiä entistä enemmän, mutta aikataulusyistä tuikut pysyy nyt toistaiseksi laatikoissaan. Havaitsin myös kantavani yhä harvemmin järkkärireppua mukana arkipäivisin, eli hetken mielijohteesta ammutut ruudut ovat jääneet vähitellen pois. Kekseliäs mies ei jää tähänkään avantoon saunomaan, vaan aloin etsiskelemään pienempää, helpommin mukana kannettavaa kameraa ja messenger -tyylistä laukkua, joka muistuttaisi mahdollisimman vähän kameralaukkua ja johon ei väkivalloinkaan saa tungettua liikaa romua.

Etsinnän tuloksena vastaan tuli kiinalaisia käsintehtyjä nahkalaukkuja, Fujin X100 ja muutama syvä huokaus.

Tiistai 06.03.2012 >> Maaliskuun kuvasatoa

Lauantai 11.02.2012 >> Paluu lähitulevaisuuteen

Isyyslomat lähenee loppuaan ja maanantaina koittaa jälleen arjen kiireet.

Viimeiset viikot ovat kuluneet vaavin kanssa hienosti. Tyttö on todellinen tapaus: rauhallinen, hyväntuulinen ja tarkkaavainen. Sisarukset hoitavat äänipuolen päivisin, vaikka odotukset olivat hieman päinvastaiset. Ipana saa unenpäästä kiinni paikassa kuin paikassa ja unta riittää, vaikka vieressä soittaa laulu- ja soitinyhtye Atte & Ella nokkahuiluineen ja rumpuineen. Orkesteri, jolla riittää hittejä joka lähtöön.

Kuluneet viikot ovat olleet myös opiskelupainotteisia tuikkujen välkyttelyn, Cokinin suotimien ja alan kirjallisuuden merkeissä. Lukaisin loman aikana Christopher Greyn potretteihin ja studiovaloihin keskittyvän opuksen lyhyinä annoksina ja virittelin eteisen täyteen romua useaan otteeseen kokeillakseni valojen käyttöä pienessä tilassa. Säätämistä ja poukkoiluahan siitä enimmäkseen seurasi, mutta yrittänyttä ei laiteta (säkkiin. Vielä). Ajatuksissa olisi päästä kesän kynnyksellä ulos riehumaan tuikkujen, heijastimien ja ipanalauman kanssa.

Kesästä puheenollen - Perno pääsi jälleen uutisotsikoihin keväisin riennoin, kun lähikadun varrella sijaitsevan taloyhtiön sankaripojat leikkivät pyssyillä. Luotiliiveissä juoksentelevat poliisit ovat aina yhtä rauhoittava näky. Pian lumet sulaa, aurinko alkaa lämmittää ja nurmikolla tarkenee nukkumaan...

Siitä se lähtee.

Perjantai 03.02.2012 >> Eteisvalotuksia

Kasasin alkavan viikonlopun kunniaksi eteisen täyteen tuikkuja, jalustoja ja ripustin esille uunituoreen mustan taustakankaan (silittämättä sitä ensin, tietenkin). Ajatuksena oli napata muutama perhepotretti uuden perheenjäsenen kera, mutta Atte ja Ella varastivat shown omalla herttaisella tyylillään. Kameran eteen tultiin tanssimaan, laulamaan, kuvaamaan isiä, pottailemaan, sekä tietenkin poseeraamaan (yllä Atten bravuuri: monsterimies).

Tytöt tuntuivat viihtyvän tällä kertaa enemmän kameran edessä kuin pikkumies. Atte oli enemmän kiinnostunut salamalaitteista ja triggereistä ja hoksasi lisäksi ottaa kaiken ilon irti leikkikameransa salamasta, jolla sai helposti laukaistua myös orjakennolla varustetut salamat. Aina kun unohduin tuijottelemaan napattuja kuvia kameran näytöltä, alkoi välittömästi saksalainen hekotusteknofestivaali salamavalojen välkkeessä. Parin tunnin kuvailun jälkeen olikin jo koko kuukauden päänsärkymateriaalikiintiö täynnä.

Kruunasimme perjantain käymällä kaupassa ja hakemassa pizzaa Atten kanssa kahdestaan. Jätkä hurrasi auton takapenkiltä koko matkan, että "mennään me äijät kauppaan!". Poika sai mukaan leluosastolta paketillisen Matchboxin pikkuautoja ja lauleskeli sen kunniaksi kovaan ääneen Tuomas Veturia kaupan käytävillä. Ihmisiä hymyilytti ja isällä oli naurussa pitelemistä. Meillä on hieno mies.

Tiistai 31.01.2012 >> Tytöntyllerö

Odotus on ohi ja perheeseemme syntyi pieni tyttö 26.1. klo 06:47. Strategisiksi mitoiksi jäi 4000g ja 54cm.

Atte ja Ella ovat olleet täysin haltioissaan pikkusiskosta ja molemmat suorastaan kilpailivat ensimmäisten päivien ajan vauvan sylivuoroista. Ellalle pienen siskon syntymä on ollut aivan erityisen tärkeä juttu - vauvan sormia ja varpaita on ihasteltu ja laskeskeltu useaan otteeseen ja aina välillä tytär hiipii pussaamaan ja silittelemään vaavia.

Vauveli itse on myös osoittautunut melkoiseksi persoonaksi. Ipanalta repesi kaikkien aikojen hangonkeksit vain yhden tunnin ikäisenä ja viime päivät ovat jatkuneet samalla teemalla. Tytteli hymyilee aurinkoisesti unissaan ja äidin tai isän nähdessään napsahtaa välillä niin mainio hymy että sydäntä koskee. Mitä tällä ipanalla olikaan ikää? Ei vielä viikkoakaan.

Vuosi on alkanut mahtavasti!